lauantai, 7. tammikuuta 2012

Maybe I will survive...

...thanks to my dear friends ♥ 
 NAURATTAA


 Liian eeppisiä kuvia ollakseen totta, mutta voi poijjat oli hauskaa tänään! Ehkä tää elämä jatkuu sittenkin, eri tavalla kuin viime vuonna mutta...musta tuntuu, että mitä mä siinä menetän, jos pidän hauskaa ja olen ystävien kanssa? En yhtään mitään, vähän turhaa jäädä sängyn pohjalle makaamaan ja odottamaan jotain, mitä ei tule tapahtumaan. Enkä väitä että ei ois silti vielä paha olla, on mulla hetkittäin todella, mutta sitte voi vaan miettiä mitä kaikkea mulla on, ei sitä mitä multa puuttuu. Kyllä mä vielä joskus kaivan ne muistot esille ja hymyilen sen itkemisen sijasta, aivan varmasti.

 Kiitos kaikki ihmiset jotka on jaksanu kuunnella ja tukea :) Ootte ihania.
 

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Laura you put the worst picture eveer xD but it was very good weekend. thank you all, finns :) chileläinen cris.

Laura kirjoitti...

Cris: Hahahahah I know but it was so goood! XDDDDD ...and others were so much worse u know. Thanks to you to Cris, I had really fun :)

Anonyymi kirjoitti...

hei ihana asenne sulla. miten jaksatkin olla noin positiivinen? :) btw onks toi juhni noissa kuvissa myös? hienoa jos voitte kuitenkin kaikesta huolimatta hengaa yhdessä!

Laura kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos paljon! On tässä tullu kaiken koetun jälkeen vähä semmonen asenne, että täysillä eteenpäin vaan, jos elämä potkii :D Ja juu Juhni on myös kuvissa ja sovittiin, että ollaan kavereita kaikesta huolimatta :)

Milka kirjoitti...

so pretty picture that second last one! ooh:O mutta oli kyllä kieltämättä hauskaa!:D

Anonyymi kirjoitti...

moikka laura! vaikutat ihan uskomattoman positiiviselta tyypiltä. voi sitä juhnia kun sut päästi pois ::) oon kotoisin samasta tuppukylästä kuin sä, tosin oon vähän vanhempi enkä silleen sua tiedä sen enempää mut ihailen kyllä sun elämänasennetta! elämä on elämisen arvoista ja hienoa et elät täysillä. tsemppiä tulevaisuuteen ja pidä toi asenne niin pääset pitkälle :>

rattopoika kirjoitti...

Mustakin toi sun asenne on aivan mahtava. Itse kun olin samanlaisessa tilanteessa kuin sä, en osannu tehdä mitään tai edes jaksanu.. Vaikka yritinki kovasti. :( Mutta eiköhän aika kultaa muistot ja niitäkin voi itten tosiaan lämpimästi muistella ilman kyyneliä ja kyllähän sä varmasti jaksat kun on niin paljon rakkaita tukena! Anteeksi kun en ole aiemmin kommentoinut asiaa mitenkään, annoin Suvin oikeastaan hoitaa sen ja välillä tavallaan kommentoin senkin kautta jotain.. mutta siis, voimia vielä sulle ja muista että tohtori siilillekin voi puhua jos siltä tuntuu! ♥ :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi teitä kyyhkyläiset.Ei auta laastarit ,eikä pillerit..aika auttaa ja ystävät ja läheiset. Jos voitte olla kavereita niin se on hieno asia. Voimia Sinulle tunnemyrskyihin ! Tsemppiä jokaiseen hetkeen,iloa harrastuksiin ja puhtia opiskeluun. <3 Halauksin !

Laura kirjoitti...

Milka: Hahaha joo :---D

Anonyymi: Niimpä niin...:D Jee kannattaa olla täältä kotosin \,,/ alko heti kiinnostaa kuka oot haha. Mutta kiitos paljon!

rattopoika: Nnooo oon kai tottunu näihin vastoinkäymisiin jo nii paljo ettei ne lamauta mua :--o emt. Mutta joo kiitos paljon, tulkaa Suvin kanssa käymään niin avaudutaan kaikki yhdessä ♥

Anonyymi: Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

haha et sä mua varmaan edes tiedä :D tosin ollaan me ehkä ala-asteella oltu samaan aikaan ;) hahaa. nykäsen hihasta jos nään sua :D

Laura kirjoitti...

Anonyymi: Ala-asteella samaan aikaan....hahaha OKEEEI oot vissii sitte sitä vanhempaa sukupolvee. Mut nykäseppä ihmeessä! :D

Laura kirjoitti...

Eiku oho, tossa ekassa kommentissa laitoitki et oot vanhempi...jes oon taas nii fiksu<3

Anonyymi kirjoitti...

"sitä vanhempaa sukupolvee" :D repesin. hei kivaa olla stalkkeri joka tietää sut mutta sä et tiedä kuka oon :D olispa mielenkiintoista tietää et tietäisitkö. hmm kirjotin "tietää" varmaan sadasti.

Laura kirjoitti...

:-----D Vois olla joo.